torstai 1. marraskuuta 2012

Mielikuvitukseton esiintyminen



Esiintymisjännitys on maailmanlaajuisesti suurimpia pelkoja/ jännityksiä.
Syntyessämme meillä on kuitenkin vain se 2 pelkoa, kovat äänet ja putoaminen. Kaikki muut pelot on opittu sen jälkeen. Yhtä nopeasti kuin pelon voi oppia, siitä voi oppia poiskin! Aivomme eivät harrasta hidasta oppimista.

Usein esiintymisjännitys tuntuu ihan fyysisesti, itse ainakin muistan vatsassa polttelleen ja sormien kihelmöineen. Pelko on esiintymisestä on kuitenkin vain mielessä, mutta se vaikuttaa kehoon.
Juttelin ystäväni kanssa jota esiintyminen jännittää pelkästään ajatuksena ja lamaammuttaa tilanteena, ääni vapisee, posket punottaa ja yö unet menee helposti useampaa yötä ennen esitystä.

Varmaan 99% esiintymisjännityksistä johtuu lopulta yksinjäämisen ja erillisyyden pelosta.
Ystäväni kertoi että häntä jännittää se ”tyypillisin”, eli se että mokaa ja epäonnistuu.
Aiemmin olisin ehkä sanonut ” Hienoa! Mitä sun päässä tapahtuu- jotta pystyt jännittämään?”
Olisin ehkä alkanut kartoittamaan kaverini tuntemuksia, kehossa, ajatuksia sekä sisäistä keskustelua, muuttanut mielikuvia ja niin edelleen. NLPn työkalut ovat tehokkaita kyllä helpottamaan mitä tahansa jännitystä,mutta tällä kertaa tein jotain toisin.
Kysyin sen sijaan ” Mikä siinä olisi pahinta jos epäonnistut?”
Pienen mietinnän ja häkellyksen jälkeen hän vastasi ”Häpeä”. Päätin jatkaa vielä kaivinkoneen vakaasti alkanutta toimintaani niinmpä jatkoin kaivelua ja kysyin ”Entä häpeässä pahinta?”
Hetken kiemurtelun jälkeen hän vastasi ” Se että häpäisen lähimpänikin ja perheeni” .
Sen jälkeen pahinta olisi se, että jäisi totaalisen yksin ja tuntisi ettei kuuluisi mihinkään.





Mieti miten huikea mielemme on! Se alkaa yhdistämään erillisyyden pelkoa vaikkapa esiintymiseen , kaupassa käyntiin tai suojatien ylittämiseen :)
Kun ns. päästiin ydin uskomukseen jännityksen takana, se tuntui alkavan haihtua kuin itsestään. Sen jälkeen oli mielenkiintoista lähteä tutkimaan esiintymisjännityksen aiempaa ” reseptiä”, sitä mitä henkilön päässä tapahtui silloin kun hän jännitti – ja mm. häneltä kumottiin ankkurien avulla vanhoja mielleyhtymiä ja muistoja esiintymisestä.
Tämäkin henkilö oli jo tiedostamattaan visualisoinut epäonnistumisen satoja kertoja päässään, ja koitti lukea yleisön ajatuksia jo etukäteen. Se ei kannata, eihän kukaan meistä osaa ajatuksia lukea ;) Mutta Entä sitten jos joku ei pidä siitä mitä kerrot? Ei siihen kuole. Hyvä opettaja/ kouluttaja ei mieti miten pönkittää omaa itsetuntoaan ja miten paljon hänestä pidetään – vaan sitä että itse asia menee perille ja tarkoituksen mukaisesti.


Minulla oli pitkään pieni jännitys ennen jokaista esiintymistä, tosin määrittelin sen mielessäni positiivisesti ” Jes, tämä kertoo vaan siitä että tämä on mulle tärkeetä saada tehdä tätä!”
Myöhemmin tajusin, että jännitin hieman myös samaa ” Entä jos joku ei pidä minusta tai valmennuksesta?”
Tosi asia on , että Miksi kenenkään pitäisi pitää minusta? Jos haluaisin miellyttää kaikkia, voisin tehdä pitkän ja kivisen uran kynnysmattona ja miettiä sitten kuolin vuoteella että ”olipa ainakin hieno miellyttää kaikkia muita!” ;) Ei suinkaan.
Tottakai minussakin on hyväksynnän kaipuuni ja tarpeeni kokea olevani tärkeä, mutta en enää pelaa ne motiivina.



Tiedän että minulla on kouluttajana paljon kehityttävää ja opittavaa, kenelläpä ei. Aiemmin mietin paljonkin miten voin kehittyä, olla parempi saada ihmiset samalla viihtymään ja oppimaan.
Nyt mietin enemmänkin ” Parempi verrattuna mihin?” Omaan mielikuvaani siitä, millaista esiintymisen pitäisi olla? Vertasin itseäni aiemmin paljon mieheeni ja muihin esiintyjiin. Irroittelen mielikuviani siitä millainen minun ” muka tulisi olla”, se blokkaa sitä mitä on, enkä myöskään lähde enää luomaan identiteettiä siitä millainen minun mielestäni pitäisi olla kouluttajana.
Tottakai toivon, että koulutukset menevät hyvin mutta uskon oppivani parhaiten vertaamatta yhtään mihinkään, edes mielikuviini.

Egon mielestä asiat voivat olla aina joko paremmin tai huonommin, enemmän jotain tai vähemmän jotain. Asiat kun on lopulta niin kuin ne on.

Kuinka joku niin yksinkertainen asia, voikaan joskus olla blondillekkin hankala kokea ja ymmärtää :)

Amsterdam hiljenee hetkeksi. Ollaan itse koulutus reissulla NLPn kehittäjien parissa. Mielenkiinnolla odotan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti